Jukka Tarkiainen

Tervola, 1970-luvun alkupuoli. Nuorella Jukka Tarkiaisella on tapana kuunnella radion musiikkiohjelmia, erityisesti Ruotsin yleisradion lähettämiä ja edelleen kelanauhurille tallentuvia viikoittaisia Poporama ja Discorama – lähetyksiä, joita toimitti Kaj Kindvall. Näin Jukalle tulivat tutuksi englantilainen ja amerikkalainen listamusiikki.Samoihin aikoihin Jukka kiinnostui kitaransoitosta ja hänelle hankittiin Landola-merkkinen akustinen kitara.

Kitaransoiton alkeita hän oppi seurakunnan partiokerhon nuoriso-ohjaajalta, mutta bändisoittoon hän tutustui aivan toisenlaista tietä kulkemalla. ”Kävin seuraamassa Tervolassa paikallisen Highway Star -yhtyeen treenejä, jossa isot pojat soittelivat Creamia ja Deep Purplea. Myöhemmin tutustuin Hi-Jackers yhtyeen isoihin poikiin ja heidän treenejä seuraamalla pääsin sisälle bändisoittoon”, Jukka kertoo.

Rollicks

Vuonna 1975 Jukka perusti luokkakavereidensa kanssa Rollicks-Band –nimisen yhtyeen, jonka suurin saavutus oli Pohjois-Suomen osakilpailuvoitto valtakunnallisessa Suosikki-lehden järjestämässä Rock Rallye 77 bändikilpailussa. Palkintona yhtye pääsi levyttämään oikeaan studioon. Levytys tapahtui Lahdessa Pekka Nurmikallion Microvox -studiolla, jossa samoihin aikoihin äänitettiin mm. Kari Peitsamon, Pelle Miljoonan ja Eppu Normaalin ensimmäiset levyt ”Äänittäjä Pekka Nurmikalliolla oli tapana viedä artistit lähellä asuvan äitinsä luokse pullakahville - niin teimme myös me - 16-vuotiaat Tervolalaiset koulupojat. Pulla oli hyvää ja äänitys onnistuikin hyvin - ja oma tekemä biisini pääsi kilpailusta julkaistun albumin aloitusraidaksi”, muistelee Jukka. Jalla Jalla Seuraava aktiivinen bändikausi seurasi 1980-luvun puolivälissä, kun Jukka muutti Rovaniemelle opiskelemaan graafista suunnittelua. Yhdessä Liisa Vähänikkilän kanssa hän alkoi järjestää Hertta-Rouva –ravintolassa Rotko-karnevaaleja. Siellä hän näki ja tapasi paljon paikallisia ja pohjoissuomalaisia yhtyeitä. Karnevaaleissa Jukka soitteli Harri Pöyhtärin kanssa kahdestaan kokeellista rockia Spride Train –duona.Hän tutustui myös Jari Pulsan ja kumppaneiden Karu Selli -yhtyeeseen, jonka hienoja suomenkielisiä kappaleita hän suuresti fanitti. Jukka soitteli useammankin yhtyeessä, muun muassa Tussu Kumi-yhtyeessä, jossa hän tutustui Jouko Hiltuseen ja Pekka Kärhään. Vuonna 1986 he perustivat yhdessä laulaja Harri Pöyhtärin kanssa Jalla Jallan.

Jalla Jalla

Legendaarinen Jalla Jalla julkaisi vuonna 1987 omakustannesinglen "City Song". Levyn jakelu tapahtui Jukan mukaan täysin fiilispohjalla. Hän lähetteli singleä joihinkin musiikkilehdistä saatuihin osoitteisiin, ja niin eräs hauska vastaus tuli postikortilla: "Tulisiko Jalla Jalla Dinosaurock-festivaaleille soittamaan Mikkeliin?" Singleä soitettiin muutaman kerran radiossa ja yhtye pääsi keikoille ympäri Suomea. Singlen perusteella Jalla Jalla sai myös levytyssopimuksen tamperelaiselta Hiljaiset Levyt -yhtiöltä. Jalla Jalla Julkaisi 4 albumia ja muutamia singlejä sekä keikkaili aktiivisesti kymmenkunta vuotta 1986 - 1996. Yhtye menestyi hyvin indie-tasolla ja teki useita ulkomaan kiertueita käyden mm. Saksassa ja Tanskassa. Levyjä julkaistiin aina Englantia ja Amerikkaa myöten. Bändillä oli jonkun aikaa tanskalainen managerikin, joka bongasi pojat Berliinissä pidetyiltä musiikkimessuilta. Vuonna 1994 Jalla Jalla sai Rovaniemen kaupungin kulttuuripalkinnon. Jalla Jalla tunnettiin mäkihyppäävänä rockbändinä. Maine mäkihypystä sai alkunsa ensisinglen kansivalokuvasta, jonka ideoi ja valokuvasi Jouko Hiltunen. Kitaristi Hiltunen oli myös pääosassa yhtyeen musiikillisessa tuotannossa.

Bändin erinomaisuus perustui Jukan mukaan nimenomaan Jouko Hiltusen ja Pekka Kärhän musiikilliseen sivistykseen. Hiltusen ja Kärhän juuret olivat 1970- olivat luvun punk-liikkeessä, ja tämä kuului myös Jalla Jallan musiikissa. Tärkeitä vaikuttimia olivat Ramones, Damned, Clash, Iggy Pop & Stooges. Lisäksi yhtyeen musiikissa kuului myös reggae ja ska –vaikutteita. Keikoilla oli myös mukana aimo annos huumoria; eräs keikkasuosikki oli usein encorena soitettu "Nunna ja Munkki", joka oli solisti Harri Pöyhtärin säveltämä suomenkielinen keskiaikainen rakkaustarina. Yhtyeen rumpali Pepe Tuononen kunnostautui järjestämällä vuosia Down By The Kemijoki -rock festivaalia Rovaniemellä. Festivaali sai alkunsa, kun Jalla Jalla kutsui matkan varrelta tutuksi tulleita bändejä kuten Kumikameli (Myöhemmin Eläkeläiset) ja Kelpo Pojat soittamaan Rovaniemelle.

Desert Planet

Jalla Jalla -vaiheen jälkeen Jukka muutti Sodankylän Askaan. Hän oli kyllästynyt rockin soittoon ja halusi tehdä jotain muuta. Jukka alkoi perehtyä tietokonemusiikkiin ja äänitteli demoja, joita soitteli kavereilleen Maunun Vesalle ja Matomäen Tipille. ”Tein Manen kanssa yhteislevyn vuonna 1999, jonka nimeksi tuli " Tekno-Mane ja Juntti Jukka. Tämän levyn painos oli kaksi kappaletta. Mane teki musiikkia muistaakseni Playstation pelikonsolilla ja minunkin demoissani alkoivat näkyä pelivaikutteet”, Jukka kertoo. Vuonna 2001 Jukka julkaisi omakustannelevyn Asteroid Hopper joka oli lähinnä 1980-luvun videopeleistä vaikutteita saanutta hauskaa elektronista musiikkia. Levylle musiikkivideon ohjasi Greenhouse A.C. -yhtyeestä tuttu muusikkokaveri Jari Mikkola ja sci-fi henkinen musiikkivideo keräsi internetin kautta kulttimainetta ympäri maailmaa. Musiikkivideon teon jälkeen Mikkola liittyi Desert Planet –yhtyeeseen sen toiseksi jäseneksi. Vuonna 2003 Yhtyeeseen liittyi videojockey Antti Hovila, joka oli Jarin opiskelukaveri mediatieteen laitokselta Rovaniemen yliopistosta. Desert Planet on menestynyt omassa musiikkilajissaan erittäin hyvin. Yhtyeen levyjä on julkaistu Keski-Euroopassa, jossa se on käynyt kiertueella säännöllisesti vuodesta 2005 saakka. Samana vuonna yhtye nappasi Lapin läänin taidepalkinnon 2005. Kaksi vuotta myöhemmin Desert Planet julkaisi ensimmäisen suomalaisen USB-musiikkijulkaisun. Yhtye on ollut Suomessa ja muuallakin maailmassa alansa pioneereja ja tuonut pelivaikutteiseen elektroniseen musiikkigenreen oman huumorinsa ja tunnistettavan visuaalisen maailmansa.

Vuonna 2010 Jukka päätti rauhoittaa elämäänsä ja vetäytyi yhtyeen keikkakokoonpanosta, mutta säveltämistä jatkaen. DIY ja vapaa sielu Jukka Tarkiainen omin sanoin: ”Minulle on ollut tärkeää punk-kulttuurista tuttu TEE-SE-ITSE -asenne. Keikkoja voi järjestää itse ja julkaisuja voi tehdä itse. Erityisesti Lapissa tuo asenne on tärkeä, sillä jos täällä haluaa tehdä tai kuunnella omannäköistä musiikkia, niin tilaisuudet siihen kannattaa järjestää itse. Se on hauskaa ja tekemällä oppii. Toinen tärkeä seikka on ollut halu ja kyky liikkua eri tyylilajeissa. Olen halunnut sekoittaa pakkaa ja mennä laidasta toiseen jos siltä tuntuu. Olen liikkunut Jalla Jalla rockista Desert Planet elektroon ihan joustavasti. Nykyään koen olevani vapaa sielu musiikin suhteen - ja se tuntuu hyvältä. Viime aikoina olen kuunnellut kansanmusiikkipohjaista suomalaista musiikkia ja suunnitellut musiikkia multimedia- ja teatteriesityksiin”.

Jukka Tarkiainen
Paikkakunnat: Tervola, Rovaniemi, Sodankylä
Aktiiviura: 1970-luku, 1980-luku, 1990-luku, 2000-2009, 2010-luku
Tyylisuunnat: elektroninen populaarimusiikki, rock, tekno
Soittimet: kitara, tietokone
Yhtyeet: Desert Planet
Rollicks
Spride Train
Tussu Kumi
Takarajan Karajan
Jalla Jalla
Concrete Pig
Presence
Muuta: Kuva (c) Pohjolan työ.
Liitteet: Rovaniemen katusoittajille soppaa! 8.8. Pohjolan Työ.