Jari Pulsa

Jari-Pekka Pulsa on paljasjalkainen rovaniemeläinen, runoilija ja muusikko, jonka varhaisin lapsuudenmuisto on baarin nurkassa kiiltävä jukeboxi. 

Pulsan lapsuudenkodin äänimaisemaan kuuluivat kiinteästi paitsi radio, myös isän huoleton iskelmä-rallattelu. 70-luvun alussa radion rinnalle tuli Philipsin kasettinauhuri, jonka avulla radiosta saatiin tallennettua kaikki uusi ja kiinnostava popmusiikki, jota tosin soitettiin ajan ohjelmapoliittisten linjausten mukaisesti hyvin niukasti.  Musiikin ohella Jaria kiinnosti kirjallisuus, ja pian kodin kirjat oli läpiluettu. Uutta lukemista, myöhemmin mm. Leonard Cohenin runoja, löytyi tietenkin kaupunginkirjastosta, jonka musiikkiosasto tuli myös tutuksi. Siellä hän saattoi koulun jälkeen istua tuntikausia äänilevyjä kuunnellen: Beatlesia, Velvet Undergroundia ja ennen kaikkea Uriah Heepiä, josta tuli Jarin suosikkiyhtye. Yhtyeen levyt levyt ”Magician’s birthday”, ”Look at yourself” ja ”Salisbury” tarjosivat loputtomia kuunteluelämyksiä nuorelle rokkarinalulle.  Omat vinyylisinglet hankittiin Musiikki Kuhasta. Niitä kuunneltiin kotiin hankitulla puoliautomaattisella, putkiradioon kytketyllä levysoittimella. 

Pulsan ensimmäinen oma yhtye oli mielikuvitusbändi ”Wilds”: ”Kaverin kanssa leikattiin pahvista kitarat ja puettiin Batman- ja Robin -viitat ylle ja leikittiin autotallissa rokkitähtiä.” 12-vuotiaana hän sai naapurin pojan kanssa lahjaksi aidot, venäläisvalmisteiset akustiset kitarat, hintaan 42,90/kpl. Vetoapua avosointujen opettelemiseen saatiin kirjaston kitarakouluista ja television Näe, Kuule, Soita – ohjelmasta.  Ensimmäisen sähkökitaran Jari hankki vuonna 1975. Kysymyksessä oli SG-tyylinen Framus, joka kytkettiin asianmukaisesti Saloran putkiradioon, josta lähti rouhea, sopivasti yliohjautuva säröinen soundi.  Naapuruston ainoana sähkökitaristina Jari sai soitella yksin, kunnes sai kuulla, että koulun käsityötunnilla basson valmistanut Jonnisen Yrjö ja Sääskilahden Esa ovat alkaneet soitella kahdestaan.  Joulukuussa 1976, Arcticuksen keikan jälkitunnelmissa öisellä kadulla, kolmikko päätti perustaa bändin. Näin syntyi kolmen vuoden ajan aktiivisena toiminut aluksi Hurriganes-henkinen Heavy Group. Sitten ilmestyi Eppu Normaalin Aknepop ja homman nimeksi tuli punk.

Heavy Groupista muotoutui punkin myötä Lapin Kulta, mutta pian nimi taivutettiin oikeustoimi-uhan alla monikolliseen muotoon.  Yhtyeen ensimmäinen keikka oli rovaniemeläisen mieskuoron pikkujouluissa 1978. Vaikka Lapin Kullat soitti äärimmäisen hiljaa, kuoronjohtaja päätti keskeyttää keikan helvetillisenä metelinä. Pulsan alkaessa säveltää bändille kappaleita, hän ryhtyi samalla sen laulusolistiksi. Oman bändi-identiteetin muotouduttua Keikkoja soitettiin nuorisotapahtumissa, kouluissa ja diskoissa sekä monessa muussa paikassa, jopa Tuomari Nurmiota ja englantilaista Wild Angelsia päästiin lämmittelemään. Eräs kohokohta oli, kun YLE taltioi Lapin Kultien keikan paikallisessa nuorisotapahtumassa. Lapin Kullat hajosi vuonna 1981, kun Ykä ja Esa joutuivat armeijaan, ja seuraavana vuonna Jari sairaalaan – nimittäin sivariksi Raahen keskussairaalaan.

Tultuaan takaisin Rovaniemelle vuonna 1983 hän alkoi välittömästi kehitellä uusia bändikuvioita. Syntyi Pulsan, Kantolan Esa ja Kulusjärven sekä Rantasen Sepon muodostama, pop/rockia soittava Karu Selli, joka toimi peräti viiden vuoden ajan.  Treenipaikkana toimi Lihakunnan kellari. Yhtye teki koko sen olemassaolon ajan paljon keikkoja ympäri maata Etelä-Suomea, Ruotsia ja aina Murmanskia myöten - ensimmäisenä länsimaisena rock-yhtyeenä. Rumpaliksi vakiintui Lapin Kullista tuttu Sääskilahden Esa (R.I.P.). Yhtye esiintyi kirjaston yöbileissä ja pikkujouluissa 1984-86.  Karu Selli äänitti ahkerasti myös demoja, eikä levytyssopimuksen allekirjoittaminenkaan kaukana ollut; Finnlevyn Timo Lindström oli erittäin kiinnostunut. Kun sopimusta ei rokkilehtien demopalstojen ylistyksistä huolimatta herunut, alkoi yleinen turhautuminen. Vuonna 1987 miehistövaihdoksia kokenut yhtye vieraili vielä Leningradissa. Seuraavana vuonna Kari Selli lakkasi olemasta.  Pulsan mielessä alkoi jälleen kyteä uudet kuviot.  Kesällä 1989 Marko Kantolan Nightingales oli studiossa uutta sinkkua äänittämässä.  Kantola pyysi Pulsaa auttamaan. Toveruudesta syntyi uusi, englanninkielisiä kappaleita esittävä bändi, Pulsa, jossa Kantola soitti urkuja ja Jari kitaraa. Yhtye esiintyi mm. kaikkien aikojen ensimmäisessä Kirjastorokissa vuonna 1990. Samoihin aikoihin Jari oli mukana The Vävyt – kokoonpanossa. Kun Pulsaan tuli mukaan rumpali Sara Puljula, vaihdettiin myös bändin nimi. Avanto toimi oli aktiivisessa toiminnassa vuodet 1991–1995. 

Vuonna 1992 Pulsan muusikonelämä koki suuren takaiskun.  Avannon äänittäessä sinkkua, Pulsa alkoi kärsiä voimakkaasta tinnituksesta, korvien meluvauriosta. Sen myötä Pulsan motivaatio meluherkkyyden myötä hiipui kokonaan masennukseksi äityen; syntyi inhoreaktio rokkia kohtaan ja halu luopua kitaransoitosta. Vuosituhannen vaihteessa Kirpputoreilta löytyneet jazz-levyt pelastivat hänet takaisin musiikkiin; uusi musiikillisen innostuksen kohde oli nyt akustinen jazz, aluksi klassinen big band -kama, joka laajentui myöhemmin bebopin ja modaalisen cool-jazzin suuntaan. Erityisesti saksofonistit miellyttivät Pulsan herkää korvaa. Kokeiltuaan klarinettia ja trumpettia, hän päätyi lopulta itsekin soittamaan itäsaksalaista Weltklang- tenorisaksofonia. Saitajoen Tarelta löytyi kuitenkin vielä parempi foni, ja näin soitto saattoi avautua entisestään.

Uudet jazz-soittokumppanit löytyivät netti-ilmoituksella. Rauhanorkesterin Ville Jolanki ja muutamat muut yliopisto-opiskelijat viihtyivätkin orkesterissa, mutta pian ongelmaksi muodostui soittajien valmistuminen ja sen myötä muuttaminen pois paikkakunnalta. 2014 vakiintui JARRING-nimisen yhtyeen kokoonpano neljäksi vuodeksi (kts. JARRING). Tällä miehityksellä tehtiin pari levyä ja parikymmentä keikkaa; 2018 vaihtui basisti Hannu Raudaskoski Oululaiseen Matti Väätäjään.  Pulsa on sanoittanut jonkin verran myös muille artisteille, etenkin Jalla Jalla –yhtyeelle. Myös hänen runojaan on käytetty lauluteksteinä; mainittakoon Esa Tikkalan Rovaniemi-levytys.

Monen soittajan tapaan mainitsee Jari suurimmaksi motivaattorikseen etenkin säveltämisestä ja improvisoinnista harvakseltaan puhkeavan ekstaattisen flow-tilan. ”Se on maailman kalleinta huumetta, jos alkaa laskeskelemaan kaikkia pennosia, jotka musiikintekoon ja sen lieveilmiöihin on vuosien mittaan mennyt”, Jari naureskelee.

Jari-Pekka Pulsa haluaa lähettää ”lämpimät terveiset kaikille entisille ja nykyisille soittokavereille ja kaikille rakkaille, ystäville ja tutuille, joiden kanssa nämä kuluneet vuodet on puhkisoitettu.”

Samalta aikakaudelta
Arde II
Hallan Liekki
Jarmo Blomster
Kimmo Hiltunen
Tapio Olli

Samalta paikkakunnalta
Kyösti Lampinen
Rytmipojat-orkesteri
Riikka Siivola
Laura Ruohomäki
Jarkko Hiukka

ks. myös
Gluteus Maximus
Rauno Pallari
Teemu Hietala
Evelen
Marko Pyhähuhta