Mikael Molomäki

Mikael Molomäki, on Enontekiön Hettasta kotoisin oleva toisen sukupolven muusikko. Hänen instrumenttituntemus ulottuu laajalle, mutta parhaiten hänet tunnetaan hanurinsa ansiosta.

 

Hän syntyi köyhään työläisperheeseen vuonna 1955. Lapsuuden on kerrottu olevan enimmäkseen kurjuuden kanssa painimista, öiden ollessa kylmiä ja aamujen kankeita. Kolmilapsisen perheen kuopuksena hän jäi helposti sisariensa jalkoihin ja perheen aitauksessa kirmanneen mustan lampaan kuollessa pois, sai hän tämän viitan harteilleen.

 

Ensikosketuksen musiikkiin Molomäki sai, kun hän kulki isänsä mukana pelimanni-iltoihin. Niitä järjestettiin kylillä aina perinteisesti sunnuntaisin. Kerhotiloilla hän ihastui musiikin mieluiseen rytmiin ja soitannan sanotaan lakanneen vasta silloin, kun väkijuoma väänsi voiton viimeisestäkin soittoveikkosesta. Tämä innoitti kuitenkin nuorta Mikaelia niin, että hän omaksui jo tuolloin muusikonammatin itselleen.

 

Ensimmäiset soittotunnit hanurin parissa eivät antaneet luvata liikoja. Sormet eivät tahtoneet osua oikeisiin säveliin saati sitten rytmiin. Tämä horjutti välittömästi kiinnostuksen musiikkiin ja maansa myyminen vieraili mielessä. Murtuneen nuorenmiehen elämään saapuivat pettymysten aallot ja sivupolut. Harrastukset vaihtuivat esimerkiksi viinantrokaukseen. Harrastusta kesti aikansa kunnes hänen bisnestoverinsa Visto-Repe kompastui eräällä reissulla kohtalokkaasti. Hän kuoli viikko tämän jälkeen saamiinsa vammoihin. Tästä valaistuneena Molomäki otti Jeesuksen sydämeensä ja tarrasi hanuriin.

 

Kansakoulun lähentyessä loppuaan, Molomäki koki olevansa tarpeeksi valmis soittamaan ensimmäisen iltamansa. Tämä tapahtuikin Hettan musiikkipäivillä vuonna 1971. Jännityksestä huolimatta kaikki meni kohdalleen. Ainakin siihen asti, kunnes eräs juhlavieras tukehtui tarjoilupöydästä noudettuun pullaan. Edes elvytysmusiikki e-mollista ei auttanut tilannetta. Palaute oli kaikesta huolimatta positiivista ja kysynnän kasvaessa Molomäki alkoi edetä urallansa yhä ammattimaisempaan suuntaan.

 

Siirtyessään Rovaniemen Musiikkiopistoon vuonna 1975 alkoi isot pyörät vihdoin pyöriä. Molomäki otti osaa lukuisiin hanuristikilpailuihin niittäen mainetta paikallispiireissä. Samoihin aikoihin luotsattiin ensimmäinen yhtye, Tanssiyhtye ála Molomäki. Huhut kertovatkin näiden esiintymisten olevan aikaansa edellä ja niiden maine kiri aina pääkaupunkiseudulle asti. Ensimmäinen Helsingin esiintyminen nähtiin Kahvila Vernerissä 1976 vuoden lopulla.

 

Huumaa kesti aina kahdeksankymmentäluvun alkuun asti, jolloin asiat alkoivat hiljakseen hajota käsiin. Yhtyeen basistikirjanpitäjä ei osoittautunut luottamuksen arvoiseksi, ja vähitellen varat hajosivat tuhkaiseen tuuleen. Molomäen terveydentila otti niin ikään takapakkia nesteellisen tasapainon lyödessä kapuloita rattaisiin. Debyyttialbumi ei saanut koskaan päivänvaloaan vaan tukehtui yskäiseen yöhön.

 

Poikkeuksellisista kyvyistään huolimatta Molomäki ei koskaan noussut suureen tietoisuuteen, vaan hautautui oman kotipaikkakuntansa häpeän multiin. Silti vielä näinäkin päivinä voi kuulla hanurinsoiton lyövän kättä herkkyyden kanssa, ja aina silloin tulee mieleen pioneerityönsä tehneen Molomäen jäljityksetön ja herkkä ulosanti joka ei kuole koskaan.

 

Lähteet: Kapakkapsykologian maisteri, Klaus Verner Kiiskenberg.

Samalta aikakaudelta
Jari Kämäräinen
Rauno Pietiläinen
Pekka Taramaa
Matti Riekki
Allan Palokangas

Samalta paikkakunnalta
Ano Äijö
Joonas Rissanen
Pete Sorsa
Ilkka Neuvonen
Precursed

ks. myös
Arto Kiimalainen
Pasi Alakurtti
Merja Yli-Tepsa
Jarkko Honkanen & Taiga
Olavi Aikio