Andreas Alariesto
Naivistisena taitelijana paremmin tunnettu Andreas Alariesto (1900-1989) syntyi tiettömän taipaleen takana Rieston erämaakylässä. Hän ymmärsi jo nuorena, että hänen elämäntehtävänsä oli säilyttää ja siirtää seuraaville sukupolville entisten aikojen perinteitä ja muistoja. Hän kuului siihen sompiolaiseen sukupolveen, joka vielä ehti kokea yhteisössään symbioottisen elämäntavan moninaisuuden keskellä luontoa. Tästä kaikkeudesta hän alkoi vapaa-ajallaan koota ja kertoa suurta kertomusta kuvin, kertomuksin ja lauluin.
Kerrotaan myös, että Alariesto lauloi aina työtä tehdessään. Alarieston sepittämien laulujen melodiat pohjautuivat paitsi kansanlauluihin, myös ajan populaarimusiikkiin: kupletteihin, valsseihin, jenkkoihin, polkkasävelmiin. Alariestolle säveltä tärkeämpi oli kuitenkin sanoitus, joiden sisältö vastasi maalausten tapaan sompiolaista kulttuurihistoriaa. Taitelija itse arvosti laulujaan yhtä paljon kuin kuviaan. Vuonna 1949 hän julkaisikin omakustanteena 38 huumorimielellä laulettavia laulua sisältäneen kirjasen ”Lapin laulaja. Kaikkien aikojen ihmeellisin laulukirja.” . Laulut käsittelivät Lapin luontoa, elämäntapaa ja auttamista sekä laulajan omaa lapsuutta Rieston kylässä.
Eläkeikäisenä Alariesto nauhoitti laulujaan ja kirjoitti sanoja ulkomuistista paperille. Marita Kilpimaan suorittaman yhteenvedon mukaan lauluja oli kaiken kaikkiaan yhteensä 114 kappaletta. Vuonna 1989 kuollutta Andreas Alariestoa voidaan hyvällä syyllä pitää lappilaisen populaarimusiikin pioneereista.
Julkaisut: Lapin laulaja. Kaikkien aikojen ihmeellisin laulukirja. (1949, omakustanne)
Lähde:
Maritta Kilpimaa: Paljon olen mailimata kulkenut. Andrean Alarieston laulettu elämä. Teoksessa Andreas Alariesto. Tarinankertoja Lapista.
Lehtola, Jorma: Laulujen Lappi. Puntsi 2007.
